• Repin-instituutti

Teoksen luominen ja maalaaminen on pitkä ja työläs prosessi

Teoksen luominen alkaa ajatuksesta. Akatemiassa, jokaisen lukukauden alussa, opiskelijoille annetaan muutamia aiheita teoksia varten. Aiheet ovat yleensä laaja-alaisia ja suuntaa antavia; tarkoituksena on saada opiskelijoiden mielikuvitus liikkeelle.  

Kun teoksen aihe ja idea ovat tarkkaan kartoitettu, alkaa luonnosten tekeminen. Pieniä luonnoksia tehdään yleensä piirtäen tai maalaten, jokainen taiteilija käyttää mieleistään materiaalia. Itse tykkään ensin luonnostella hiilellä paperille, pääasiassa linjoja ja suuntia, jotta teoksen sommitelma hahmottuisi. Tämän jälkeen siirryn öljyväreihin, mutta teen edelleen pieniä luonnoksia, sillä pienen koon ansiosta virheet ja epätarkkuudet ovat paremmin havaittavissa silmälle. 

blogi7

Pyrin monien luonnosten kautta löytämään parhaimman sommitelman, sekä väreiltään että rytmillisesti. Luonnoksia on suositeltavaa tehdä useita, sillä yllättäen saattaa joku muu vaihtoehto näyttää paremmalta, mitä oli aluksi ajatellut. Joskus luonnosten on hyvä antaa hautua muutaman päivän, sitten taas jatkaa, ehkä jopa aivan uudesta tulokulmasta. 

Pikkuhiljaa luonnoksia aletaan suurentamaan, jolloin myös yksityiskohtia  voi alkaa hahmottelemaan. Lopullisessa, viimeisessä luonnoksessa on pyrittävä mahdollisimman tarkkaan luomaan sommitelma, värit ja yksityiskohdat. Virheet, jotka jäävät lopulliseen luonnokseen, kertautuvat helposti teoksessa, joten mitä tarkemman luonnoksen tekee, sen helpompi prosessi itse taulun maalaamisesta tulee. Monesti taiteilijat myös keräävät materiaalia ennen maalauksen aloittamista; materiaalina käytetään muun muassa valokuvia, nopeita luonnoksia, piirustuksia ja erilaisia tutkielmia (esimerkiksi nopea, pieni maalaus jostain teoksen yksityiskohdasta). 

luonnoksia

Kun lopullinen luonnos on valmis, voi aloittaa sen “siirtämisen” taulupohjalle. Keinoja on erilaisia; jotkut saattavat silmämääräisesti luonnosta noudattaen siirtää sommitelman kankaalle, toiset taas piirtävät ristikon sekä luonnokseen että taulupohjalle, jonka avulla sommitelman voi jäljentää melko tarkasti. Isompia teoksia varten on hyvä käyttää esimerkiksi projektoria, jolloin lopputuloksesta tulee täsmällinen. 

Jäljennöstä piirtäessä voi käyttää joko hiiltä tai öljyvärejä. Hiilipiirustus tulee kiinnittää taulupohjaan fiksatiivilla, jollei halua hiilen sekoittuvan öljyväriin. Jos taas piirtää öljyväreillä, on väri hyvä laimentaa esimerkiksi tärpätillä tai maalausnesteellä. Tärpätti tässä tilanteessa kuivuu nopeammin, jolloin itse maalaus on helpompi aloittaa. Itse pyrin tekemään piirustuksen mahdollisimman haaleasti, jotta viivat ja linjat eivät kuultaisi maalikerrosten läpi. 

Seuraava vaihe, maalauksen aloittaminen, on hyvinkin yksilöllistä. Riippuen sekä taiteilijasta että itse teoksesta, voi maalauksen aloittaa monella eri tapaa. Jos teoksen haluaa maalata kerroksittain, on ensimmäisissä kerroksissa hyvä käyttää paljon maalausnestettä ja maalata ohuelti. Toiset taas tykkäävät käyttää paksusti maalia heti alusta alkaen.  

pohja 2

pohja

Akatemiassa opettajat monesti suosittelevat aloittamaan tummimmista kohdista, sillä näin on helpompi kartoittaa teoksen väriskaala ja valöörit, eikä teoksen tummista kohdista tule mustia. Maalaus on myös hyvä aloittaa kokonaisvaltaisesti, ei vain yhdestä kohtaa taulupohjaa, sillä taiteilijan tulisi hallita kokonaisuutta prosessin alusta loppuun asti.  

Omassa maalausprosessissani monesti maalaan ensimmäisen kerroksen nopeasti täyttäen koko taulupohjan niin, ettei kangasta jää näkyviin. Tämän jälkeen annan maalauksen kuivua päivän tai kaksi, jonka jälkeen jatkan maalaamista. 

pohjaa

Pyrin alusta asti sekoittamaan haluamani värit mahdollisimman tarkasti. Jokaisella taiteilijalla on mieleisensä väriyhdistelmät ja –sekoitukset. Värit paletilla vaihtelevat tarpeen ja taiteilijan mukaan. Värioppia voi opiskella, mutta parhaiten värit ja erilaiset mahdolliset yhdistelmät oppii kokemuksen ja kokeilun kautta. 

öljyvärit

öljy 2

Itse maalausprosessi sisältää monia vaiheita ja erilaisia mahdollisia tekniikoita. Kokemuksen myötä jokaiselle muotoutuu oma rutiininomainen prosessinsa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa hallita kokonaisuuksia ja isoja alueita, eikä hukkua vain yksityiskohtien tekoon. Yksityiskohdat on hyvä jättää maalauksen viimeisiin vaiheisiin. Kun taiteilija keskittyy kokonaisuuteen, tulee teoksesta yhtenäinen. 

Yksi vaikeimmista asioista on työn lopettaminen ajoissa.

Yksi vaikeimmista asioista on työn lopettaminen ajoissa. Monelle tämä tuottaa joka kerta hieman hankaluuksia. Teos saattaa tuntua ja näyttää valmiilta, mutta maalata voisi vaikka loputtomiin. Hyvin helposti jo valmiin teoksen saattaa pilata, kun jatkaa liian kauan.  

blogi5

Jopa Ilja Repinin huhutaan käyneen Eremitaasissa maalaustelineen kanssa viimeistelemässä teoksiaan, vaikka maalaukset olivat jo ripustettu museoon näytille. Tarinan mukaan myöhemmin Repiniä ei enää päästetty Eremitaasiin maalaustelineen kanssa. 

Taustakuva

maalaus sofiasaikoin 2

Teoksen viimeistelee aina kehykset, jotka kuin “kokoavat” teoksen. Maalaus voi muuttua paljon riippuen siitä, millaiset kehykset siihen valitsee. Kehysten väri, koko ja malli vaikuttavat paljon, joten valinta ei ole aina helppoa. Kun kehykset ovat paikoillaan, näyttää teos valmiilta ja huolitellulta. 

Teoksen luominen ja maalaaminen on usein pitkä ja työläs prosessi. On hyvä aina silloin tällöin maalata nopeita luonnoksia, muotokuvia, maisemia ja asetelmia, ikään kuin treeninä - valmistautumisena suurempiin teoksiin. 

Reetta-Sofia Maunumaa (Sofia Saikåin) Pietari, 26.1.2021

80 x 70 sofiasaikoin

Screenshot 20200413 174909

maalaus asetelma sofiasaikoin


Kehity taitavaksi tekijäksi

Footer Repin Footer Yliopisto

Yhteystiedot

Kymenlaakson kesäyliopisto/
Repin-instituutin kuvataidekoulutus
Laivurinkatu 7, 48100 Kotka
GSM 040 595 5893 | GSM 044 556 5830