Kuvat ja teksti: Kuvataiteen opiskelija Reetta-Sofia Maunumaa, Pietari
23.10.2020
Kun kadun melskeestä astuu sisään Pietarin Taideakatemiaan, aukeaa eteen suuri pyöreä eteishalli. Tunnelma on kuin olisi loikannut ajassa taakse päin. Pyöreästä eteisestä jatkuu joka suuntaan erinäisiä käytäviä, portaita ja ovia. Mihin tahansa eteishallista suuntaa, on varmaa, että löytää itsensä mitä mielenkiintoisimmista paikoista.
Pietarin Taideakatemian juuret juontuvat kauas historiaan, Keisarillinen taideakatemia perustettiin vuonna 1757, yli 260 vuotta sitten. Alkuvuodet taideakatemia toimi Moskovassa, jonka jälkeen vuonna 1763 toiminta siirtyi Pietariin. Tuon entisajan henkäyksen voi edelleen tuntea Akatemiassa, joka rakennettiin arkkitehtien Jean-Baptiste Vallin de la Mothen ja Aleksandr Kokorinovin suunnitelmien mukaan.
Akatemia kätkee sisäänsä monia kiehtovia paikkoja. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista tiloista on anatomian kabinetti. Luokkahuoneessa ovat säilyneet historialliset huonekalut ja puitteet. Tummat penkit ja himmeä valo luovat oman tunnelmansa. Seinustat ovat täynnä lasikaappeja, jotka kätkevät sisäänsä aitoja ihmisten ja eläinten luita sekä kalloja. Kipsiset mallit seisovat ääneti jalustoillaan, opiskelijat piirtävät täydessä hiljaisuudessa. Ilmapiiri anatomian luokassa on aina arvokas ja tyyni, ulkovaatteissa sisään astuminen on ehdottomasti kielletty. Jos anatomian luennolta myöhästyy, sen saa kyllä tuntea nahoissaan.
Hieman edemmäs anatomian kabinetista sijaitsee Akatemian kirkko. Käytävältä voi ikkunoiden läpi tähystää kaunista kullattua huonetta ja alttaria. Loisteliaissa koristeissa eivät Venäjän ortodoksit ole täälläkään säästelleet. Silloin tällöin ohi saattaa kulkea parrakas pappi mustassa kaavussa, jota koristaa kaulalla roikkuva suuri kultainen risti. Toimituksen aikaan kirkosta kantautuu käytäville kaunista kirkkolaulantaa.
Käytävän päätyyn tultaessa siintää edessä suuret puiset ovet. Niiden taakse kätkeytyy akatemian vanha kirjasto. Oppilaat voivat käyttää kirjastoa vapaasti, mutta kulkulupa pitää olla. Kirjasto tuoksuu vanhoilta kirjoilta, ja voi vain kuvitella, minkälaisia aarteita se kätkee sisäänsä. Seinillä roikkuvat piirustukset ovat kokoelmista, pääosin vanhojen venäläisten mestareiden teoksia. Kirjasto itsessään on kuin museo.
Näyttelytiloja ja museoita Akatemiassa on monta. Alakerrassa sijaitsee koko Akatemian ympäri kulkeva käytävä, joka on täynnä patsaita ja reliefejä eri taiteen aikakausilta. Toisessa kerroksessa on Akatemian museo, jossa on esillä muun muassa vanhoja diplomitöitä kuuluisilta venäläisiltä taiteilijoilta, jotka valmistuivat aikanaan Akatemiasta. Ylimmästä kerroksesta taas löytää pienoismalleja ja arkkitehtuurisia piirustuksia Pietarista ja sen rakennuksista. Museoiden lisäksi katsottavaa löytyy myös näyttelytiloista. Eteishallin kupeessa sijaitseva Italia-Sali on tiiviissä käytössä ympäri vuoden, näyttelyt siellä vaihtuvat tiheään tahtiin.
Suurin näyttelytila sijaitsee eteishallin yläpuolella toisessa kerroksessa. Massiivisten ovien takaa avautuu suuri pyöreä konferenssisali. Tilan yllä kaartuu kupolimainen katto, jota koristaa valtava maalaus. Teoksen aiheena on “Venäjän kuvataiteen syntymän juhla Olympoksella”, ja se on läpimitaltaan 17 metriä. Teoksen on maalannut aikoinaan kirkkomaalauksen professori V. K. Shebuyev. Pyöreän salin oikealla ja vasemmalla puolella sijaitsevat suuret näyttelytilat, Rafaelin ja Tizianin salit. Näissä näyttelytiloissa pidettävät näyttelyt ovat aina varmuudella mahtavia ja mielenkiintoisia, tästä pitää huolen Akatemian nykyinen rehtori S. I. Mihailovski.
Mielenkiintoisia paikkoja Akatemiasta ei löydy pelkästään päärakennuksesta. Akatemian pihapiiriin kuuluvassa puistossa sijaitsee muun muassa yksi päästudioista, jonka ohessa toimii pieni hevostalli. Kesäisin hevoset ja ponit laiduntavat villinä kasvavassa Akatemian puistossa, jossa koirat ja lapset juoksentelevat ympäriinsä. Puistossa voi myös nähdä opiskelijoita maalaamassa maisemia, istumassa piknikillä tai pelaamassa sulkapalloa. Silloin tällöin yksi hevosista tuodaan malliksi opiskelijoille puiston studioon.
Monelle opiskelijalle Akatemia on kuin suuri koti. Siellä sekä opettajat että opiskelijat viettävät suurimman osan ajastaan. Käytävät, huoneet, salit ja nurkat ovat tulleet hyvin tutuiksi myös itselle näiden kuuden vuoden aikana. Silti vielä tänäkin päivänä saattaa törmätä uusiin tiloihin ja paikkoihin. Monet kerrat opiskelun ohella olemme tehneet tutkimusmatkoja Akatemian eri kolkkiin. Kun korviin kantautuu esimerkiksi legenda salakäytävistä, on asia pitänyt tarkistaa. Vielä niitä ei ole kuitenkaan löytynyt, mutta mikäs sen kiehtovampaa kuin seikkailu 260 -vuotisessa rakennuksessa!
Monelle opiskelijalle Akatemia on kuin suuri koti. Siellä sekä opettajat että opiskelijat viettävät suurimman osan ajastaan.
