Kotkan Repin-instituutin kuvataideopettaja Ira Derviz ei ole kohdannut Ukrainan sodan sytyttyä ennakkoluuloja venäläisyytensä vuoksi - ”Rakas Venäjä on otettu meiltä pois”.
Kuvataitelija ja kuvataidepedagogi Ira Derviz näyttää puhelimestaan talonsa kuvan. Arkkitehtien suunnittelema talo on uusi ja upea ja persoonallinen. Suuret ikkunat avautuvat avaraan maisemaan.
Nyt talo seisoo tyhjillään Pietarin lähellä Rostsinon (ent. Raivola) taajamassa.
Kotkan Repin-instituutin kuvataidekoulussa kuvataideopettajana työskentelevät Derviz ja hänen miehensä Igor Baranov ovat käyneet talossaan viimeksi syyskuussa.
Pariskunta ei voi enää palata Venäjälle, sillä 21. päivä syyskuuta Venäjälle toimeen pannun, osittaisen liikekannallepanon vuoksi Baranov joutuisi armeijaan ja rintamalle Ukrainaan.
Derviz kertoo, että he ovat laittaneet taloonsa paljon aikaa, rahaa, rakkautta ja luovuutta. Rostsinon talo on heidän kotinsa.
Mutta sitä kotimaata, minne Derviz ja Baranov talonsa rakensivat talonsa ei Dervizin mukaan enää ole.
- Rakas Venäjä on otettu meiltä pois, Derviz sanoo.
Sukujuuria Ukrainassa
Kun Ira Derviz katsoi torstaina 24 päivä helmikuuta aamulla herätessään puhelintaan, hänen hengityksensä salpautui.
Vaikka Venäjä oli miehittänyt Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan jo vuonna 2014, ja olot osassa Ukrainaa olivat siitä saakka olleet epävakaat, Venäjän hyökkäyssodan aloittaminen Ukrainaan oli Dervizille järkytys.
- Sitä oli vaikea uskoa eikä sitä halunnut uskoa todeksi.
Dervizin isoisä oli syntynyt Mariupolissa. Baranovin isä taas on kotoisin Länsi-Ukrainasta ja Baranov on elänyt ensimmäiset vuotensa Ukrainassa.
- Venäläisillä on sukujuuria Ukrainassa, joten kansat ovat sidoksissa toisiinsa. Nyt tuntuu siltä kuin vanhemmat olisivat sodassa keskenään, Derviz sanoo.
Hänen isänsä on jo kuollut, mutta äiti asuu yhä Pietarissa. Dervizin nuorempi veli on yhä Venäjällä, mutta hän ei heikon terveydentilansa vuoksi kuulu liikekannallepanon piiriin. Dervizin sisar perheineen on lähtenyt Venäjältä Saksaan.
Derviz on huolissaan perheenjäseniään ja läheisistä ystävistään ja ikävöi heitä.
- Ikävöin myös Pietaria ja sen rikasta kulttuuria, jonka vaikutus on luonut minusta tällaisen kuin olen.
Kovenevia reaktioita?
Ammattitaiteilijoina Ira Derviz ja Igor Baranov ovat viettäneet vuosien myötä pitkiä rupeamia Suomessa. Jo opiskelija-aikoinaan vuosina 2006-2007 he tekivät opinnäytetyötään Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla.
Kotkassa pariskunta on ollut koronapandemian alusta, vuodesta 2020 saakka.
- Olemme opiskelleet pitkään ja pääsemme nykyisissä töissämme realisoimaan osaamistamme, Derviz kertoo.
Hän sanoo, ettei ole kohdannut Suomessa ollessaan koskaan negatiivista suhtautumista venäläisyyteensä. Derviziä jopa pidetään hyvin usein suomalaisena. Kaupassa hänelle tullaan puhumaan suomea.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole muuttanut suomalaisten ja kotkalaisten suhtautumista Derviziin, mutta hän sanoo kuulleensa, että venäläisillä ja venäläistaustaisilla on helmikuun jälkeen ilmennyt jonkinlaisia ongelmia suomalaisten kanssa.
Derviz tiedostaa ja on varautunut siihen, että negatiiviset reaktiot venäläisiä kohtaan ovat vielä mahdollisia, ja hänen mukaansa myös sitä todennäköisempiä, mitä kauemmin Venäjän hyökkäys Ukrainaan kestää.
- Emme tiedä, miten pitkälle ihmisillä riittää ymmärrystä erottaa Venäjän valtio ja täällä elävät venäläiset ihmiset toisistaan.
Jokapäiväinen sota
Ira Derviz sanoo kokevansa päälaesta varpaisiin yltäviä kauhunhetkiä Ukrainan sodan vuoksi. Sota nousee hänen mieleensä aina, kun hänen ajatuksensa vapautuvat työstä tai muusta tekemisestä.
- Uutisia katsoessa elämä koostuu päivä päivän jälkeen sodasta. Siitä ei pääse eroon, vaan jää ajattelemaan ihmisiä, tuttuja ja vieraita, jotka joutuvat pelkäämään henkensä puolesta ja kärsimään sodasta.
Buddhalaisena Derviz ei voi hyväksyä sotaa, joka johtaa ihmisten ja elävien olentojen väistämättömään kuolemaan. Hän sanoo ymmärtävänsä, että ihmiset haluavat puolustaa omaa maataan ja perhettään, mutta Derviz ei voi edesauttaa sodan eskaloitumista esimerkiksi tukemalla Ukrainan asehankintoja.
Sen sijaan hän on auttanut avustusjärjestöjen kautta sekä yksityisesti ukrainalaisia ja myös venäläisiä, jotka ovat Venäjän nykyistä valtaa vastustamalla joutuneet kotimaassaan vaikeuksiin.
- Ukrainalaiset saavat laajalti tukea kautta maailman. Me Venäjän valtaapitäviä vastustavat venäläiset olemme tragediamme kanssa kovin yksin, joten meidän on autettava toisiamme.
Aktivistit ahdingossa
Ira Derviz kertoo pietarilaisesta taiteilija Alexandra Skochilenkosta, joka kirjoitti paikallisen ruokakaupan hintalappuihin Ukrainan sodassa kuolleiden lukumäärän.
- Hän on vangittuna ja häntä odottaa kymmenen vuoden tuomio. Venäjällä taposta rangaistaan kahdeksan vuoden vankeudella.
Dervizin venäläinen ystäväpiiri koostuu taiteilijoista ja aktivisteista. Derviz tietää useita ihmisiä, jotka ovat joutuneet aktivisminsa vuoksi vaikeuksiin ja myös vangituiksi.
Derviz sanoo ymmärtävänsä sitä, että venäläisten matkustaminen Suomeen tai Suomen kautta muihin maihin estettiin sulkemalla heiltä raja syyskuun lopulla.
- Toisaalta se on traagista, että ihmiset, jotka OVAT sotaa VASTAAN eivät pääse pakenemaan maasta. Sitä paitsi suurin osa heistä ajattelee vielä palaavansa joskus Venäjälle.
Derviz ei voi olla varma siitä, että sota loppuisi ja tilanne Venäjällä muuttuisi helpommaksi ja suopeammaksi kovinkaan nopeasti.
Hän ei ehkä enää palaa pysyvästi Rotsinon hienoon taloonsa, vaan rakentaa kenties elämäänsä eteenpäin länsimaissa, mahdollisesti Suomessa.
- Toivon, että yhteisin voimin saavutamme rauhan, jossa ei ole Vladimir Putinin aiheuttamaa uhkaa.
Kuka: Ira Derviz
- syntyi 11. huhtikuuta 1982 Pietarissa
- asuu Kotkassa
- kuvataiteilija ja taidepedagogi
- aviomies: taiteilija Igor Baranov
- työskentelee kuvataiteen opettajana Repin-instituutin kuvataidekoulutuksessa.
Lähde: Kymen Sanomat 15.10.2022 Teksti: Ville Vanhala
